Yhteenvetoa vaelluksesta

Tervehdys vaan minunkin puolestani , Jouni jo kertoikin mukavasti vaelluksestamme tuossa edellä.
Ajatus yhteisestä patikkareissusta oli muhinut jo muutaman vuoden mielessä ja viime vuonna sitten aloitettiin matkan suunnittelu tosissaan. Tietoa reitistä on saatavilla runsaasti, internetistä ja esim opaskirjoista. Meillä oli pohjana vuonna 2006 julkaistu Cicerone , GR20 Corsica, High-Level Route sekä uudempi Corsica Trekking GR20, David Abram, 2008.

Päiväetapit on jaoteltu selkeästi, ne pohjautuu reitin varrella sijaitseviin refugeihin joiden luona on ainoat sallitut yöpymispaikat. Joko majoissa dormitory sänky ( n.10 €/ henk) tai piha-alueilla teltalla (5 € / henk / yö). Tosin reitillä oli aivan upeita leiripaikkoja joihin olisi voinut majoittua villiin leirintään mutta niissä oli kieltokyltit, vettä ei ollut ehkä lähettyvillä eikä niiden sijaintia tiennyt etukäteen. Meillä oli lähtökohtana yöpyä teltalla joten kannoimme mukana kevyen kahden hengen pikkuteltan. Se oli hyvä ratkaisu , päivät ja yöt olivat melkoisen lämpimiä elokuussa joten muutamaa yötä lukuunottamatta nukuimme pelkän sisäteltan suojissa. Sisäteltta hengitti hyvin ja piti ötökät loitolla.
Yleensä olimme teltassa jo klo 21 aikaan kun pimeys alkoi laskeutua eikä nukahtamista tarvinnut kauaa odotella. Suositan kyllä korvatulppia koska toiset kulkijat metelöivät välillä melkoisesti ja myöhään!
Rahaa reitillä saa kulumaan aivan huomaamatta, 0.5 l tölkki paikallista Pietra olutta oli kyllä hintansa arvoinen (5 €) päiväetapin jälkeen majalle saapuessa. Tarjolla on myös limua, joistain refugeista sai kannullisen viiniä (1l), sekä aika suppea valikoima ruokatarvikkeita. Paikallisia herkkuja kuten villisikamakkaraa ja tuoretta vuohenjuustoa maisteltiin ja voidaan suositella erinomaisina makuelämyksinä.
Kannattaa varautua juomapussi+letku systeemillä, 2-3 litraa nestettä kuluu helposti päiväkävelyn aikana, letkusta saa helposti hörpittyä tasaisesti ilman turhia pysähdyksiä ja rinkan riisumista / pukemista. Meillä oli lisäksi 1 litran nalgene-pullo jossa juomasekoitukset (Dexal , Hartsport etc) oli helppo valmistaa ja kaataa sitten juomapussiin.
Vedenpuhdistuksen osalta putsari jätettiin kotiin ja otettiin tabletteja mukaan , niitä ei käytetty kertaakaan joska otimme juomaveden ainoastaan pulppuavista vuorilähteistä. Ei vatsaväänteitä , ei ongelmia.
Ruuanlaittoon olimme varanneet kevyen ja tehokkaan kaasukeittimen kierrepatruunoille sekä Markill:n pulloadapterin puhkaistavia kaasupatruunoita varten. Molempia säiliöitä oli tarjolla hyvin ( yllätys), Calvissa, Calenzanan Spar-kaupassa sekä Vizzavonan rautatieaseman putiikissa puolimatkassa. Joidenkin refugeiden pihalla oli myös keittokatoksia vapaassa käytössä kaasuineen. Hitaita ja ruuhkaisia ruoka-aikoina mutta toimivia. Tietysti rahakkaat voivat ostaa joka majalta valmiit ateriat mutta hinta/laatusuhde ei ole mielestäni aivan kohdallaan.
Kaikki valuutta täytyy kantaa käteisenä mukana , kortit eivät kelpaa Korsikalla kuin isommissa kaupungeissa eikä edes kaikkien pankkien automaateilla...

Kokonaisuutena GR-20 vaellus onnistui loistavasti! Suunniteltu aikataulu jousti , alun rinkan odottelupäivän saimme lopussa kurottua kiinni yhdistämällä kaksi viimeistä vaellusetappia yhdeksi pitkäksi "suoritukseksi". Tapasimme paljon mukavia ihmisiä matkan varrella, näimme karua mutta kaunista korsikalaista vuorimaisemaa, koimme uusia makuja, tuoksuja ja hienoja fiiliksiä! Kun ei lähde vain suorittamaan saa paljon enemmän itselleen.

Vaellusystäväni Jounin kanssa matkanteko oli nautittavaa, yhteistyö sujui ja homma toimi.
Erittäin merkittävä seikka tosiaan on matkakaverin valinta, ns. pelisilmä eli tilanteen mukainen toiminta , huumori ja tasapuolinen osallistuminen tekemiseen parantaa jokaisen reissaajan matkan laatua. Kiitos Jounille mahtavasta reissusta ja eikun uutta suunnittelemaan !

Vastaillaan kiinnostuneille Gr-20 reitistä , suosittelen vaellusta . Rohkeasti reissuun vaan!

-Juha-

Muutamia otoksia matkan varrelta

Jälkikirjoituksia

No niin, jospa vihdoinkin vedetään yhteen reissukokemuksia. Kerron omasta puolestani muutamia seikkoja, joista saattaa olla hyötyä Korsikan reitin tallaajille. Korostan vielä, että oma näkökulmani on aloittelevan vaeltajan ja tämä retki oli ensimmäinen pitkä vaellukseni.

Matka kokonaisuudessaan onnistui loistavasti. Tähän johti huolellinen valmistelu, joka alkoi jo edellisvuoden lopulla. Reitistä hankittiin tietoa parista opaskirjasta ja internet-lähteestä. Lentoliput, lauttamatkat ja pari majapaikkaa varattiin hyvissä ajoin alkuvuodesta. Varusteluetteloita laadittiin talven aikana ja joitakin tärkeitä varusteita piti myös ostaa. Itselläni tärkeimmät olivat tukevat vaelluskengät. Nekin jo talvella, jotta niitä pääsi sisäänajamaan. Myöhempiä hankintoja oli muutamat kantotaakkaa keventävät varusteet, kuten makuualusta ja makuupussi. Tärkein keino kantamuksen keventämiseen oli kuitenkin lopulta reilu tavaroiden karsiminen. Siinä onnistuimmekin aika hyvin, koska ylimääräisiä tavaroita ei juuri ollut. Varsinaiseen grammanviilaukseen emme ryhtyneet, joten kaikki esineet eivät olleet kevyintä laatua. Olimme päättäneet jo alussa pitäytyä melko omavaraisina majoituksen ja osin ruokailujen suhteen, joten mukana kulki kevyt pieni teltta ja keittovarusteet sekä aamiaistarvikkeet ja muutaman päivän varamuonat. Reitillä oli tosin mahdollisuus vuokrateltaan, majataloon ja sen tarjoamiin aterioihin, joihin muutaman kerran turvauduimme. Varusteissa päädyimme noin 14 kg:n kantamuksiin, mikä lisääntyi päivittäisellä vesiannoksella (3 kg).

Ennakkovalmisteluihin kuului myös kohtuullinen liikunta, jolla sohvaperunasta saatiin tehtyä randonneer- ehdokas. Vaelluskengillä tehdyt koiran ulkoilutuslenkit ja välillä pidemmät parin tunnin kävelyt lähimaastoissa riittivät alkuun. Kesän alussa mukaan tuli 20 kg:n rinkka totuttamaan kantamista. Vajaat 10 kertaa rinkan kanssa ehdin kävellä. Lopulta matkan lähestyessä alkoi tuntumaan, että harjoittelu ei riittänyt. Onneksi tämä piti vain hieman paikkansa.

Eräs tärkeä asia matkaan lähtiessä on matkaseuran valinta. Kahden viikon vuoristovaelluksella on syytä tuntea seuransa. Itselleni oli helpotus saada kokenut vaeltaja seuraksi ja saada tarvittavaa tietoa monista tärkeistä asioista. Muutenkaan emme ole uusia kaveruksia vaan monia seikkailuja on riittänyt jo kouluajoista lähtien, joten mitään yllättävää oli tuskin odotettavissa. Ko. matkalla ei hevin lähdetä omille poluille.

Varsinainen vaelluosuus oli melkoinen luontokokemus. Vaikka emme yksin olleetkaan reitillä, niin välillä saimme rauhassa kulkea näkemättä ketään muuta. Osalla reiteistä oli joitakin päiväretkeläisiä tulossa tai menossa, mutta muuten samaa tahtia kulkeneita kanssavaeltajia oli lopulta reilu kymmenkunta. Ja osa heistäkin jäi välietapeille. Useimmiten kuljimme samaa vauhtia päivän etapin, mutta toisinaan kävelimme omaa vauhtiamme osan matkaa. Kulkeminen oli helpompaa, kun sai pitää oman tahtinsa eikä kiriä perässä tai jarrutella silloin, kun askel nousi. Vauhtimme noudatteli muutenkin opaskirjan "ihanneaikoja" tai jopa reippaammin. Emme kuitenkaan jättäneet maisemia katselematta tai tutkimatta reitin tarjoamia luonnonihmeitä. Pääsääntöisesti olimme viimeisiä lähtijöitä aamuisin, mutta emme viimeisiä perillä. Kävelyn rasitus tuntui hetken illan aikana, mutta aamuisin edellisen päivän kävely ei enää tuntunut. Rasitus taisi olla juuri sopiva omalle kunnolleni.

Päivärytmi oli koko ajan liki samalainen. Aamulla herätys klo 6, aamiainen ja leirin purku, vessakäynti ja matkaan klo 7. Patikointia 5-8 tuntia ilman ruokailutaukoja, mutta lepotaukoja pidimme tarpeen mukaan. Päästyämme leiripaikalle otimme kylmät oluet ja laitoimme leirin pystyyn ja lepäilemme hetken. Varusteiden huolto eli pyykkäys ja suihkussa käynti edelsivät päivän ateriaa, jonka valmistamisen aloimme vasta iltapäivän kuumotuksen hellitettyä noin klo 18. Loppuilta olikin rentoa leirielämää jopa klo 22 asti jolloin makuupussi jo kutsui kovasti.

Kaksi viikkoa vuoristossa kului yllättävän nopeasti ja alussa tuntunut ajatus ettei ehkä selviä reitistä, katosi pian. Ei tullut rakkoja tai muitakaan vammoja. Voimien suhteen ei oltu äärirajoilla missään vaiheessa ellei viimeisen päivän tuplaetappia lasketa mukaan. Toki reitin tarjoamat mukavuudet eli majatalot helpottivat paljon suoriutumista. Kantamuksesta jäi pois kahden viikon muonat.

Annetaan nyt Juhalle vuoro lausua kommenttejaan matkasta tähän väliin. Seuraamme tätä blogia edelleen silloin tällöin, jos joku sivulle löytänyt haluaa kysellä tarkemmin. Kysymykset voi laittaa kommenttina näiden viimeisten tekstien perään.

Nice was nice

Nizza on nähty ja lento kotiin kohta. Voimat palautettu hyvällä ruoalla ja juomalla. Toivottavasti kotimaa on koolimpi. Loppuraporttia tulee vielä perästä.

Conca 12.8. Maalissa

13,5 tunnin kävelyn jälkeen jalat hellinä saavuimme La Tonnelle majapaikkaan. Käteisrahan puutteessa yövyimme teltassa ja söimme ranskalaisilta vaellusystäviltä saatuja kuivamuonia. Finaali oluet sentään saimme ostettua. Kumma maa tämä Ranska kun kortit ei yleisesti käy. Huomenna bussilla Bastiaan. Totaaliväsymyksen merkeissä hyvää yötä.

Ja se kuva...

Refuge d'Ascinau 11.8.

Jonnekin tuonne metsään vie viimeisen päivän polku. Tämä päivä oli vaihtelevaa vuoren harjannetta , ylätasankoa, metsäisiä polkuja ja loppu rankkaa laskua majalle. 7 tunnin päivä välillä kovassa tuulessa ja välillä paahteessa. Huominen tuplaus vienee 10 tuntia. Saa nähdä miten käy.

Refuge d ' Usciolu 10.8.

Pilvet nousevat täällä alhaalta laaksoista ylös pitkin vuoren rinteitä. Tänään ilman sadetta mutta hautova helle leirissä.
Vielä kaksi vaelluspäivää edessä. Viimeinen päivä tuplaetappina alun matkatavarasähläyksen vuoksi.
Jotkut ovat kommentoineet tekstejä blogissa mutta emme voi lukea niitä täällä. Vastaamme kysymyksiin reissun päätyttyä. Kiitos lukijoille jo tässä kohtaa.

Refuge de Prati 9.8.

Kuvalla on tarinansa. Kengät taustalla kertovat että päivän taaperrus on ohi. Jounin tapana on ollut riisua kengät ennen päivän palkintoa ja nauttia se paljasjaloin. Pietra on ollut suosikkimerkkimme. Vasemmalla yleistä kestomakkaraa joka on tuhtia evästä. Oikealla korsikalaista tilajuustoa. Edessä leipä, jollaisia saa täytteillä majataloista. Siis koko leipä, jonka välissä juustoa kinkkua tai makkaraa. Kuvan eväät ovat tämän päivän illallinen , koska muuta ei yllättäen ollut tarjolla eikä repusta juuri muuta löytynyt. Eiköhän noilla pärjää aamuun.
Päivä alkoi tasaisempana polkuna metsäisessä maastossa. Ohitimme erään refugen jatkaen seuraavalle parin tunnin nousulla. Paikka onkin mukavampi koska tänne ei tule tietä. Hauska ylänkölaakso vuorten välissä. Täällä saimme ensimmäisen sateen ja päiväukkosen äänet. Myöhemmin sää selkeni ja avasi näkymät rannikolle asti.

Gite d'Etape U Fugone 8.8.

Kuten päivän kuva näyttää niin ahkerasti on pyykätty tänäänkin. Joka päiväiseen huoltoon kuuluu päivän aikana päällä olleiden vaatteiden pesu. Puhtailla vaatteilla on mukava viettää iltaa ja jatkaa seuraavana päivänä. Suihkuttelut on hoituneet melko alkeellisissa laitoksissa mutta lopputulos silti ollut tyydyttävä. Tämän päivän kävely oli helppomaastoinen muttei silti ihan kevyt. Liekö syynä höttöinen aamupala.
Nestehuoltona kävellessä kuluu 2-3 litraa juotavaa ja loppupäivän aikana vielä pari litraa eri muodossa. Sen verran nestettä pitää tankata että myös puskassa pitää käydä.
Samaan aikaan lähteneistä menetimme pari porukkaa tänään. Jäljellä on kolmen hengen ranskalaisporukka. Uusia on sitten tietenkin tullut lisää. Kaikki eivät kulje koko matkaa vaan mahdollisia aloitus- ja lopetuspaikkoja on useita. Meillä on vielä tavoitteena koko reitti. Sen verran kunnossa on miehet ja paikat. Vielä ehtii tapahtua..

Vizzavona 7.8.

Bonjour, äijät topissa. Eli reitillä parin tunnin nousun jälkeen Punta di Muratello 2100. Ja tästä alas 1200 metriä 3 tunnissa. Toki välillä sukellettiin viileään jokialtaaseen virkistäytymään +12C vesiputouksen alle. Jokea seuraten päädyimme yöpaikkaan pienen koukkauksen kautta. Päädyimme puolihoito refugeen. Hyvät illalliset viinillä vaihteeksi.

Refuge de l'Onda 6.8.

Päivän kuva on Punta di Pinzi Gorbini 2021 m. Hyvät näkymät saaren molemmille puolille Välimereen. Mukavaa harjanne vaellusta. Tämä oli normaalireitin Haute route muunnos. Hieman lyhyempi ja ehkä jyrkempi. Lammaslauma ohitti meidät laskeutuessamme alas refugelle. Varsinainen eläintarha olikin leirin ympärillä. Lampaita, vuohia, sikoja, aaseja, hevosia, kanoja, koiria ja lauma ranskalaisia nuorisoleiriläisiä. Tilan puuhat tarjosivat jonkinlaista ajanvietettä. Vaikka leirin asukit olivat omassa aitauksessaan niin pienet porsaat pyörivät leirissä. Pesut hoidettiin viereisen puron altaissa. Mukavan lämmintä vettä. Vähän auringonottoa päivän päätteeksi samalla. Taidetaan tänään syödä viimeiset kuivamuonat pois painamasta rinkasta. Paikalliset eväät maistuvat varmaan paremmin loppureissun. Ja jonkun kerran aiomme myös istua valmiiseen pöytään.

Refuge de Petra Piana 5.8.

Tänään noustiin reitin korkeimpaan kohtaan 2225 m. Solasta aukesi näkymät kahteen laaksoon jossa toisessa näkyi upeat järvet alhaalla laakson pohjalla. Reitti kiersi vuoren harjannetta seuraavaan solaan johtaen lopulta pitkään laskuun yöpaikkaan.Parhaillaan odotamme maja isännän paluuta jotta voimme tehdä päivän ruokaostokset. Teltta paikkamme on jyrkänteen reunalla joten näkymät on hienot. Mistäpä täällä ei olisi.

Refuge de Manganu 4.8.

Eilinen ateria vaihtui omaan keitokseen joka koostui pastasta, tomaatista ja tonnikalasta. Alkupalana juustoa ja makkaraa. Kyytipoikana litra pöytäviiniä. Ja siitä tämän päivän kuvaan jossa keitoksena tutut kuivaruoat. Mausteena hyvää juustoa matkan varrelta suoraan vuohitilalta. Välillä näinkin kun siihen oli varauduttu. Paikka oli melko täysi arviolta yli 40 telttaa ja väkeä liki 100. Jonkinlainen risteyspaikka. Leiri kuitenkin hiljeni pimeän tullen ja aamulla osa oli jo matkassa. Päivän kävely oli melko leppoisa aluksi metsäissä maastossa ja upean järvilaakson niityllä. Toki välillä taas rankemmassa maastossa ylös alas.

Castel de Vergio 3.8.

Aamurutiini herätys klo 6 ja puuro ja kahvivesi tulille. Samalla leirin purkua ja lopulta matkaan hiukan yli 7. Pilvinen päivä ja kova kylmä tuuli yllätti ylämäessä. Piti kaivaa soft shell takit niskaan 1. kertaa. Pian saavuimme ylä maastoon ja välietapille Refuge de Ciottulu di Morille missä maistui välipalaksi cafe au lait ja prosciutto leipä. Tauon jälkeen laskeuduimme alas kuvan ylityspaikalle jossa sopi uikata. Täältä 1,5 tuntia päivän etapille. Hiihtokeskuksen hotelli tarjosi päivän virvokkeet. Jospa tänään syömme valmiissa pöydässä paikallisia herkkuja.

Auberge U Vallone 2.8.

Aamu aloitettiin 3 tunnin ja 600 metrin nousulla kapeaan solaan josta alkoi reitin kuuluisin ja vaikein osuus Solitaire de cirque. Kettinkeja, rautatikkaita ja kylmäpäisyyttä hyväksikäyttäen selvitimme irtokivirinteet ja kallioluiskat. 700 metrin laskeutumisen jälkeen pääsimme refugen viereisen joen altaisiin jäähdyttelemään. Kuva cirquelta ylöspäin mennessä. Reilu kuuden tunnin reitti vaihteeksi vuorien varjoissa suuren osan päivästä.

Haut Asco 1.8.

Päivän kuva on mainitun etapin pääteasema ylhäältä solasta päin. Laskeutumista sieltä oli vajaa 2 tuntia. Kalliota, kivikkoa ja soraa 600 korkeus metriä alas. Sitä ennen nousimme ehkäpä saman ensin ylös. Noin 6 tunnin päiväkävelyn jälkeen pääsimme perille hiihtokeskukseen ja aika nopeasti valitsimme majoituksen refugesta. Saimme simppelin 4 hengen huoneen erään espanjalaisen kanssa. Taidetaan tässä kohtaa ottaa pienet levot ja sitten miettiä päivän ateriaa. Joko refugen keittiössä omat soosit tai ravintolassa jotain muuta. Ruokatarvikkeita on vähän myynnissä refugen isännällä. Muuten paikka on vilkkaampi koska tänne on tie ja päiväretkeilijät käyvät vuorilla myös. Muutama pikkurepulla varustettu juoksijakin on nähty. Itse en juoksisi täällä metriäkään edes ilman kantamusta. Sää suosii edelleen kulkijoita : yli 30 päivällä ja aurinko paistaa. Onneksi on välillä varjoisaa ja tälle päivälle sattui eka uimapaikkakin mikä piti kokeilla. Pian sen jälkeen näimme 4 muflonia jotka yläpuoleltamme pudottivat ison kiven pyörimään alas. Reilusti ohi onneksi. Tämä tällä kertaa. Seuraavan päivän tarinat taas kun on yhteyksiä.

Carozzu 31.7.

Herätys klo 6 ja puurot kahveilla ja äijät matkaan. Reipas nousu laaksosta 2000 metriin josta kuva. Ja sitten harjanteita kiertäen ylös alas reittiä solaan josta tiukka laskeutuminen refugeen. Vedet loppui juuri sopivasti ja voimat myös 7 tunnin köpöttelyn jälkeen. Jäi hyvin aikaa palautumiseen ja huoltoon. Melkoiset varustetappiot on jo kärsitty: Jounin juomapussi oli puhki ja Juhan Sporky katkesi. Vastapainoksi ajattelimme kerätä kivinäytteitä.

Ortu di Piobbu 30.7.

Tänne saavuimme mukavasti raskaan nousun jälkeen. 7,5 tuntia kesti kävely 1650 m korkeuteen hyvässä helteessä 32c. Vähän otti voimille aamupalan ja omenan avulla. Mutta perillä palkintona kylmä Pietra korjasi tilanteen.

Laukku löytyi

Ja matka jatkuu kentän kautta reitin lähtöpaikkaan Calenzanaan. Ehkä huomenna sitten päästään vuorille.

Calvi Korsika

Pääsimme vihdoin matkaan ja päädyimme Saksan kautta saarelle. Kaikki siis hyvin paitsi että Jounin rinkka jäi ehkä Saksaan. Nyt siis odotamme sitä täällä hotellissa. On sitten aikaa maistella paikallisia herkkuja. Kävelyssä täytynee tuplata jonkun päivän etappi että ehdimme ajoissa paluulennolle mikäli viive ei ole kovin pitkä. Huominen kertoo paremmin. Muuten juuri nyt ei kovasti enään harmita. Santé!

Varusteita

Tässä hieman mukaanlähteviä varusteita, alkaa pikkuhiljaa valikoitumaan tarpeelliset tavarat mutta vielä on poiskarsittavaakin jotta päästään rinkan tavoitepainoon. Itselleni olen asettanut tavoitepainoksi max 15kg + päivittäiset juomavedet 2 litraa.

Mitä kevyemmin pääsemme kulkemaan , sen parempi.

Ruokia on jo tuossa painossa mukana ja niitähän syödään painosta pois päivittäin.

Mummusalin kallio

Päivän patikka Palakosken retkeilyalueella Vihdissä. Alla on rotko, jossa itse Palakoski kuohuu. Aika raskaita nousuja. Miten äijän käy oikeilla vuorilla ?

Harjoituskuva harjoituslenkiltä

Retkiraportteja tulee reissun aikana kännykän välityksellä blogiin. Tietysti vain jos yhteydet toimivat. Yritämme ainakin kerran päivässä laittaa päivän kuvan ja sanan esille. Tämä kuva on Lohjalta lähimaastoista.
Jouni

Tosiaan lähtölaskenta on alkanut

Tulin juuri harjoituslenkiltä pakatun rinkan kanssa. Keli oli luultavasti samanlainen kuin on reissulla odotettavissa. Aloitin vasta kesäkuun alussa rinkan kanssa kävelyt ja kävelylenkit vaelluskenkien kanssa alkoi jo viime vuoden lopulla, kun oli päätetty lähteä matkaan. Kengät onkin jo sisäänajettu ja tuntuvat mukaville raskaan taakan kanssa. Talven ja kevään lenkit ovat olleet lyhyitä koiranulkoilutuslenkkejä ja nytkin ne ovat alle parin tunnin kävelyitä lähimaastoissa. On tullut tutuksi lähimetsien polut ja kalliot.
Rinkan painona on 15 kg kauraa ja makuupussi. Vesipussin kanssa painoa on noin 21 kg, mikä onkin noin tuplasti reissun tavoitepaino. Tavoitepaino tosin on kova. Mitä voi jättää pois ja mitä ei tule tarvitsemaan? Rinkka onkin pian koepakattava varusteluettelon mukaan ja sitten alettava karsimaan turhimpia.
Valmisteluista lisää myöhemmin..

Reissuun enää kuukauden päivät , into kasvaa....

Matkaan lähdetään 28.elokuuta , vain kuukausi enää ja päästään liikkeelle.
Korvissa soi " Get the Road Jack..."

Teltta

Tässä tuleva majoitteemme koekäytössä Kuusamon harjoitusleirillä. Testissä selvisi teltan ahtaus ja toisaalta yksinkertaisuus ja toimivuus kohtuullisissa olosuhteissa. Sateenpitävyys ja hengittävyys toimivat, tuulta ei juuri päässyt testaamaan. Teltta on merkiltään Halti Cavity, edullinen ja kevyt 2 kg:n kahden hengen vaellusteltta.

Vaikka tarjolla on refuge-tyyppinen majoitus reitin varrella, päädyimme silti omaan telttaan.