Nice was nice

Nizza on nähty ja lento kotiin kohta. Voimat palautettu hyvällä ruoalla ja juomalla. Toivottavasti kotimaa on koolimpi. Loppuraporttia tulee vielä perästä.

Conca 12.8. Maalissa

13,5 tunnin kävelyn jälkeen jalat hellinä saavuimme La Tonnelle majapaikkaan. Käteisrahan puutteessa yövyimme teltassa ja söimme ranskalaisilta vaellusystäviltä saatuja kuivamuonia. Finaali oluet sentään saimme ostettua. Kumma maa tämä Ranska kun kortit ei yleisesti käy. Huomenna bussilla Bastiaan. Totaaliväsymyksen merkeissä hyvää yötä.

Ja se kuva...

Refuge d'Ascinau 11.8.

Jonnekin tuonne metsään vie viimeisen päivän polku. Tämä päivä oli vaihtelevaa vuoren harjannetta , ylätasankoa, metsäisiä polkuja ja loppu rankkaa laskua majalle. 7 tunnin päivä välillä kovassa tuulessa ja välillä paahteessa. Huominen tuplaus vienee 10 tuntia. Saa nähdä miten käy.

Refuge d ' Usciolu 10.8.

Pilvet nousevat täällä alhaalta laaksoista ylös pitkin vuoren rinteitä. Tänään ilman sadetta mutta hautova helle leirissä.
Vielä kaksi vaelluspäivää edessä. Viimeinen päivä tuplaetappina alun matkatavarasähläyksen vuoksi.
Jotkut ovat kommentoineet tekstejä blogissa mutta emme voi lukea niitä täällä. Vastaamme kysymyksiin reissun päätyttyä. Kiitos lukijoille jo tässä kohtaa.

Refuge de Prati 9.8.

Kuvalla on tarinansa. Kengät taustalla kertovat että päivän taaperrus on ohi. Jounin tapana on ollut riisua kengät ennen päivän palkintoa ja nauttia se paljasjaloin. Pietra on ollut suosikkimerkkimme. Vasemmalla yleistä kestomakkaraa joka on tuhtia evästä. Oikealla korsikalaista tilajuustoa. Edessä leipä, jollaisia saa täytteillä majataloista. Siis koko leipä, jonka välissä juustoa kinkkua tai makkaraa. Kuvan eväät ovat tämän päivän illallinen , koska muuta ei yllättäen ollut tarjolla eikä repusta juuri muuta löytynyt. Eiköhän noilla pärjää aamuun.
Päivä alkoi tasaisempana polkuna metsäisessä maastossa. Ohitimme erään refugen jatkaen seuraavalle parin tunnin nousulla. Paikka onkin mukavampi koska tänne ei tule tietä. Hauska ylänkölaakso vuorten välissä. Täällä saimme ensimmäisen sateen ja päiväukkosen äänet. Myöhemmin sää selkeni ja avasi näkymät rannikolle asti.

Gite d'Etape U Fugone 8.8.

Kuten päivän kuva näyttää niin ahkerasti on pyykätty tänäänkin. Joka päiväiseen huoltoon kuuluu päivän aikana päällä olleiden vaatteiden pesu. Puhtailla vaatteilla on mukava viettää iltaa ja jatkaa seuraavana päivänä. Suihkuttelut on hoituneet melko alkeellisissa laitoksissa mutta lopputulos silti ollut tyydyttävä. Tämän päivän kävely oli helppomaastoinen muttei silti ihan kevyt. Liekö syynä höttöinen aamupala.
Nestehuoltona kävellessä kuluu 2-3 litraa juotavaa ja loppupäivän aikana vielä pari litraa eri muodossa. Sen verran nestettä pitää tankata että myös puskassa pitää käydä.
Samaan aikaan lähteneistä menetimme pari porukkaa tänään. Jäljellä on kolmen hengen ranskalaisporukka. Uusia on sitten tietenkin tullut lisää. Kaikki eivät kulje koko matkaa vaan mahdollisia aloitus- ja lopetuspaikkoja on useita. Meillä on vielä tavoitteena koko reitti. Sen verran kunnossa on miehet ja paikat. Vielä ehtii tapahtua..

Vizzavona 7.8.

Bonjour, äijät topissa. Eli reitillä parin tunnin nousun jälkeen Punta di Muratello 2100. Ja tästä alas 1200 metriä 3 tunnissa. Toki välillä sukellettiin viileään jokialtaaseen virkistäytymään +12C vesiputouksen alle. Jokea seuraten päädyimme yöpaikkaan pienen koukkauksen kautta. Päädyimme puolihoito refugeen. Hyvät illalliset viinillä vaihteeksi.

Refuge de l'Onda 6.8.

Päivän kuva on Punta di Pinzi Gorbini 2021 m. Hyvät näkymät saaren molemmille puolille Välimereen. Mukavaa harjanne vaellusta. Tämä oli normaalireitin Haute route muunnos. Hieman lyhyempi ja ehkä jyrkempi. Lammaslauma ohitti meidät laskeutuessamme alas refugelle. Varsinainen eläintarha olikin leirin ympärillä. Lampaita, vuohia, sikoja, aaseja, hevosia, kanoja, koiria ja lauma ranskalaisia nuorisoleiriläisiä. Tilan puuhat tarjosivat jonkinlaista ajanvietettä. Vaikka leirin asukit olivat omassa aitauksessaan niin pienet porsaat pyörivät leirissä. Pesut hoidettiin viereisen puron altaissa. Mukavan lämmintä vettä. Vähän auringonottoa päivän päätteeksi samalla. Taidetaan tänään syödä viimeiset kuivamuonat pois painamasta rinkasta. Paikalliset eväät maistuvat varmaan paremmin loppureissun. Ja jonkun kerran aiomme myös istua valmiiseen pöytään.

Refuge de Petra Piana 5.8.

Tänään noustiin reitin korkeimpaan kohtaan 2225 m. Solasta aukesi näkymät kahteen laaksoon jossa toisessa näkyi upeat järvet alhaalla laakson pohjalla. Reitti kiersi vuoren harjannetta seuraavaan solaan johtaen lopulta pitkään laskuun yöpaikkaan.Parhaillaan odotamme maja isännän paluuta jotta voimme tehdä päivän ruokaostokset. Teltta paikkamme on jyrkänteen reunalla joten näkymät on hienot. Mistäpä täällä ei olisi.

Refuge de Manganu 4.8.

Eilinen ateria vaihtui omaan keitokseen joka koostui pastasta, tomaatista ja tonnikalasta. Alkupalana juustoa ja makkaraa. Kyytipoikana litra pöytäviiniä. Ja siitä tämän päivän kuvaan jossa keitoksena tutut kuivaruoat. Mausteena hyvää juustoa matkan varrelta suoraan vuohitilalta. Välillä näinkin kun siihen oli varauduttu. Paikka oli melko täysi arviolta yli 40 telttaa ja väkeä liki 100. Jonkinlainen risteyspaikka. Leiri kuitenkin hiljeni pimeän tullen ja aamulla osa oli jo matkassa. Päivän kävely oli melko leppoisa aluksi metsäissä maastossa ja upean järvilaakson niityllä. Toki välillä taas rankemmassa maastossa ylös alas.

Castel de Vergio 3.8.

Aamurutiini herätys klo 6 ja puuro ja kahvivesi tulille. Samalla leirin purkua ja lopulta matkaan hiukan yli 7. Pilvinen päivä ja kova kylmä tuuli yllätti ylämäessä. Piti kaivaa soft shell takit niskaan 1. kertaa. Pian saavuimme ylä maastoon ja välietapille Refuge de Ciottulu di Morille missä maistui välipalaksi cafe au lait ja prosciutto leipä. Tauon jälkeen laskeuduimme alas kuvan ylityspaikalle jossa sopi uikata. Täältä 1,5 tuntia päivän etapille. Hiihtokeskuksen hotelli tarjosi päivän virvokkeet. Jospa tänään syömme valmiissa pöydässä paikallisia herkkuja.

Auberge U Vallone 2.8.

Aamu aloitettiin 3 tunnin ja 600 metrin nousulla kapeaan solaan josta alkoi reitin kuuluisin ja vaikein osuus Solitaire de cirque. Kettinkeja, rautatikkaita ja kylmäpäisyyttä hyväksikäyttäen selvitimme irtokivirinteet ja kallioluiskat. 700 metrin laskeutumisen jälkeen pääsimme refugen viereisen joen altaisiin jäähdyttelemään. Kuva cirquelta ylöspäin mennessä. Reilu kuuden tunnin reitti vaihteeksi vuorien varjoissa suuren osan päivästä.

Haut Asco 1.8.

Päivän kuva on mainitun etapin pääteasema ylhäältä solasta päin. Laskeutumista sieltä oli vajaa 2 tuntia. Kalliota, kivikkoa ja soraa 600 korkeus metriä alas. Sitä ennen nousimme ehkäpä saman ensin ylös. Noin 6 tunnin päiväkävelyn jälkeen pääsimme perille hiihtokeskukseen ja aika nopeasti valitsimme majoituksen refugesta. Saimme simppelin 4 hengen huoneen erään espanjalaisen kanssa. Taidetaan tässä kohtaa ottaa pienet levot ja sitten miettiä päivän ateriaa. Joko refugen keittiössä omat soosit tai ravintolassa jotain muuta. Ruokatarvikkeita on vähän myynnissä refugen isännällä. Muuten paikka on vilkkaampi koska tänne on tie ja päiväretkeilijät käyvät vuorilla myös. Muutama pikkurepulla varustettu juoksijakin on nähty. Itse en juoksisi täällä metriäkään edes ilman kantamusta. Sää suosii edelleen kulkijoita : yli 30 päivällä ja aurinko paistaa. Onneksi on välillä varjoisaa ja tälle päivälle sattui eka uimapaikkakin mikä piti kokeilla. Pian sen jälkeen näimme 4 muflonia jotka yläpuoleltamme pudottivat ison kiven pyörimään alas. Reilusti ohi onneksi. Tämä tällä kertaa. Seuraavan päivän tarinat taas kun on yhteyksiä.

Carozzu 31.7.

Herätys klo 6 ja puurot kahveilla ja äijät matkaan. Reipas nousu laaksosta 2000 metriin josta kuva. Ja sitten harjanteita kiertäen ylös alas reittiä solaan josta tiukka laskeutuminen refugeen. Vedet loppui juuri sopivasti ja voimat myös 7 tunnin köpöttelyn jälkeen. Jäi hyvin aikaa palautumiseen ja huoltoon. Melkoiset varustetappiot on jo kärsitty: Jounin juomapussi oli puhki ja Juhan Sporky katkesi. Vastapainoksi ajattelimme kerätä kivinäytteitä.