tiistai 15. joulukuuta 2009

Yhteenvetoa vaelluksesta

Tervehdys vaan minunkin puolestani , Jouni jo kertoikin mukavasti vaelluksestamme tuossa edellä.
Ajatus yhteisestä patikkareissusta oli muhinut jo muutaman vuoden mielessä ja viime vuonna sitten aloitettiin matkan suunnittelu tosissaan. Tietoa reitistä on saatavilla runsaasti, internetistä ja esim opaskirjoista. Meillä oli pohjana vuonna 2006 julkaistu Cicerone , GR20 Corsica, High-Level Route sekä uudempi Corsica Trekking GR20, David Abram, 2008.

Päiväetapit on jaoteltu selkeästi, ne pohjautuu reitin varrella sijaitseviin refugeihin joiden luona on ainoat sallitut yöpymispaikat. Joko majoissa dormitory sänky ( n.10 €/ henk) tai piha-alueilla teltalla (5 € / henk / yö). Tosin reitillä oli aivan upeita leiripaikkoja joihin olisi voinut majoittua villiin leirintään mutta niissä oli kieltokyltit, vettä ei ollut ehkä lähettyvillä eikä niiden sijaintia tiennyt etukäteen. Meillä oli lähtökohtana yöpyä teltalla joten kannoimme mukana kevyen kahden hengen pikkuteltan. Se oli hyvä ratkaisu , päivät ja yöt olivat melkoisen lämpimiä elokuussa joten muutamaa yötä lukuunottamatta nukuimme pelkän sisäteltan suojissa. Sisäteltta hengitti hyvin ja piti ötökät loitolla.
Yleensä olimme teltassa jo klo 21 aikaan kun pimeys alkoi laskeutua eikä nukahtamista tarvinnut kauaa odotella. Suositan kyllä korvatulppia koska toiset kulkijat metelöivät välillä melkoisesti ja myöhään!
Rahaa reitillä saa kulumaan aivan huomaamatta, 0.5 l tölkki paikallista Pietra olutta oli kyllä hintansa arvoinen (5 €) päiväetapin jälkeen majalle saapuessa. Tarjolla on myös limua, joistain refugeista sai kannullisen viiniä (1l), sekä aika suppea valikoima ruokatarvikkeita. Paikallisia herkkuja kuten villisikamakkaraa ja tuoretta vuohenjuustoa maisteltiin ja voidaan suositella erinomaisina makuelämyksinä.
Kannattaa varautua juomapussi+letku systeemillä, 2-3 litraa nestettä kuluu helposti päiväkävelyn aikana, letkusta saa helposti hörpittyä tasaisesti ilman turhia pysähdyksiä ja rinkan riisumista / pukemista. Meillä oli lisäksi 1 litran nalgene-pullo jossa juomasekoitukset (Dexal , Hartsport etc) oli helppo valmistaa ja kaataa sitten juomapussiin.
Vedenpuhdistuksen osalta putsari jätettiin kotiin ja otettiin tabletteja mukaan , niitä ei käytetty kertaakaan joska otimme juomaveden ainoastaan pulppuavista vuorilähteistä. Ei vatsaväänteitä , ei ongelmia.
Ruuanlaittoon olimme varanneet kevyen ja tehokkaan kaasukeittimen kierrepatruunoille sekä Markill:n pulloadapterin puhkaistavia kaasupatruunoita varten. Molempia säiliöitä oli tarjolla hyvin ( yllätys), Calvissa, Calenzanan Spar-kaupassa sekä Vizzavonan rautatieaseman putiikissa puolimatkassa. Joidenkin refugeiden pihalla oli myös keittokatoksia vapaassa käytössä kaasuineen. Hitaita ja ruuhkaisia ruoka-aikoina mutta toimivia. Tietysti rahakkaat voivat ostaa joka majalta valmiit ateriat mutta hinta/laatusuhde ei ole mielestäni aivan kohdallaan.
Kaikki valuutta täytyy kantaa käteisenä mukana , kortit eivät kelpaa Korsikalla kuin isommissa kaupungeissa eikä edes kaikkien pankkien automaateilla...

Kokonaisuutena GR-20 vaellus onnistui loistavasti! Suunniteltu aikataulu jousti , alun rinkan odottelupäivän saimme lopussa kurottua kiinni yhdistämällä kaksi viimeistä vaellusetappia yhdeksi pitkäksi "suoritukseksi". Tapasimme paljon mukavia ihmisiä matkan varrella, näimme karua mutta kaunista korsikalaista vuorimaisemaa, koimme uusia makuja, tuoksuja ja hienoja fiiliksiä! Kun ei lähde vain suorittamaan saa paljon enemmän itselleen.

Vaellusystäväni Jounin kanssa matkanteko oli nautittavaa, yhteistyö sujui ja homma toimi.
Erittäin merkittävä seikka tosiaan on matkakaverin valinta, ns. pelisilmä eli tilanteen mukainen toiminta , huumori ja tasapuolinen osallistuminen tekemiseen parantaa jokaisen reissaajan matkan laatua. Kiitos Jounille mahtavasta reissusta ja eikun uutta suunnittelemaan !

Vastaillaan kiinnostuneille Gr-20 reitistä , suosittelen vaellusta . Rohkeasti reissuun vaan!

-Juha-

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

torstai 10. joulukuuta 2009

Jälkikirjoituksia

No niin, jospa vihdoinkin vedetään yhteen reissukokemuksia. Kerron omasta puolestani muutamia seikkoja, joista saattaa olla hyötyä Korsikan reitin tallaajille. Korostan vielä, että oma näkökulmani on aloittelevan vaeltajan ja tämä retki oli ensimmäinen pitkä vaellukseni.

Matka kokonaisuudessaan onnistui loistavasti. Tähän johti huolellinen valmistelu, joka alkoi jo edellisvuoden lopulla. Reitistä hankittiin tietoa parista opaskirjasta ja internet-lähteestä. Lentoliput, lauttamatkat ja pari majapaikkaa varattiin hyvissä ajoin alkuvuodesta. Varusteluetteloita laadittiin talven aikana ja joitakin tärkeitä varusteita piti myös ostaa. Itselläni tärkeimmät olivat tukevat vaelluskengät. Nekin jo talvella, jotta niitä pääsi sisäänajamaan. Myöhempiä hankintoja oli muutamat kantotaakkaa keventävät varusteet, kuten makuualusta ja makuupussi. Tärkein keino kantamuksen keventämiseen oli kuitenkin lopulta reilu tavaroiden karsiminen. Siinä onnistuimmekin aika hyvin, koska ylimääräisiä tavaroita ei juuri ollut. Varsinaiseen grammanviilaukseen emme ryhtyneet, joten kaikki esineet eivät olleet kevyintä laatua. Olimme päättäneet jo alussa pitäytyä melko omavaraisina majoituksen ja osin ruokailujen suhteen, joten mukana kulki kevyt pieni teltta ja keittovarusteet sekä aamiaistarvikkeet ja muutaman päivän varamuonat. Reitillä oli tosin mahdollisuus vuokrateltaan, majataloon ja sen tarjoamiin aterioihin, joihin muutaman kerran turvauduimme. Varusteissa päädyimme noin 14 kg:n kantamuksiin, mikä lisääntyi päivittäisellä vesiannoksella (3 kg).

Ennakkovalmisteluihin kuului myös kohtuullinen liikunta, jolla sohvaperunasta saatiin tehtyä randonneer- ehdokas. Vaelluskengillä tehdyt koiran ulkoilutuslenkit ja välillä pidemmät parin tunnin kävelyt lähimaastoissa riittivät alkuun. Kesän alussa mukaan tuli 20 kg:n rinkka totuttamaan kantamista. Vajaat 10 kertaa rinkan kanssa ehdin kävellä. Lopulta matkan lähestyessä alkoi tuntumaan, että harjoittelu ei riittänyt. Onneksi tämä piti vain hieman paikkansa.

Eräs tärkeä asia matkaan lähtiessä on matkaseuran valinta. Kahden viikon vuoristovaelluksella on syytä tuntea seuransa. Itselleni oli helpotus saada kokenut vaeltaja seuraksi ja saada tarvittavaa tietoa monista tärkeistä asioista. Muutenkaan emme ole uusia kaveruksia vaan monia seikkailuja on riittänyt jo kouluajoista lähtien, joten mitään yllättävää oli tuskin odotettavissa. Ko. matkalla ei hevin lähdetä omille poluille.

Varsinainen vaelluosuus oli melkoinen luontokokemus. Vaikka emme yksin olleetkaan reitillä, niin välillä saimme rauhassa kulkea näkemättä ketään muuta. Osalla reiteistä oli joitakin päiväretkeläisiä tulossa tai menossa, mutta muuten samaa tahtia kulkeneita kanssavaeltajia oli lopulta reilu kymmenkunta. Ja osa heistäkin jäi välietapeille. Useimmiten kuljimme samaa vauhtia päivän etapin, mutta toisinaan kävelimme omaa vauhtiamme osan matkaa. Kulkeminen oli helpompaa, kun sai pitää oman tahtinsa eikä kiriä perässä tai jarrutella silloin, kun askel nousi. Vauhtimme noudatteli muutenkin opaskirjan "ihanneaikoja" tai jopa reippaammin. Emme kuitenkaan jättäneet maisemia katselematta tai tutkimatta reitin tarjoamia luonnonihmeitä. Pääsääntöisesti olimme viimeisiä lähtijöitä aamuisin, mutta emme viimeisiä perillä. Kävelyn rasitus tuntui hetken illan aikana, mutta aamuisin edellisen päivän kävely ei enää tuntunut. Rasitus taisi olla juuri sopiva omalle kunnolleni.

Päivärytmi oli koko ajan liki samalainen. Aamulla herätys klo 6, aamiainen ja leirin purku, vessakäynti ja matkaan klo 7. Patikointia 5-8 tuntia ilman ruokailutaukoja, mutta lepotaukoja pidimme tarpeen mukaan. Päästyämme leiripaikalle otimme kylmät oluet ja laitoimme leirin pystyyn ja lepäilemme hetken. Varusteiden huolto eli pyykkäys ja suihkussa käynti edelsivät päivän ateriaa, jonka valmistamisen aloimme vasta iltapäivän kuumotuksen hellitettyä noin klo 18. Loppuilta olikin rentoa leirielämää jopa klo 22 asti jolloin makuupussi jo kutsui kovasti.

Kaksi viikkoa vuoristossa kului yllättävän nopeasti ja alussa tuntunut ajatus ettei ehkä selviä reitistä, katosi pian. Ei tullut rakkoja tai muitakaan vammoja. Voimien suhteen ei oltu äärirajoilla missään vaiheessa ellei viimeisen päivän tuplaetappia lasketa mukaan. Toki reitin tarjoamat mukavuudet eli majatalot helpottivat paljon suoriutumista. Kantamuksesta jäi pois kahden viikon muonat.

Annetaan nyt Juhalle vuoro lausua kommenttejaan matkasta tähän väliin. Seuraamme tätä blogia edelleen silloin tällöin, jos joku sivulle löytänyt haluaa kysellä tarkemmin. Kysymykset voi laittaa kommenttina näiden viimeisten tekstien perään.

lauantai 15. elokuuta 2009

Nice was nice

Nizza on nähty ja lento kotiin kohta. Voimat palautettu hyvällä ruoalla ja juomalla. Toivottavasti kotimaa on koolimpi. Loppuraporttia tulee vielä perästä.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Conca 12.8. Maalissa

13,5 tunnin kävelyn jälkeen jalat hellinä saavuimme La Tonnelle majapaikkaan. Käteisrahan puutteessa yövyimme teltassa ja söimme ranskalaisilta vaellusystäviltä saatuja kuivamuonia. Finaali oluet sentään saimme ostettua. Kumma maa tämä Ranska kun kortit ei yleisesti käy. Huomenna bussilla Bastiaan. Totaaliväsymyksen merkeissä hyvää yötä.

tiistai 11. elokuuta 2009

Ja se kuva...

Refuge d'Ascinau 11.8.

Jonnekin tuonne metsään vie viimeisen päivän polku. Tämä päivä oli vaihtelevaa vuoren harjannetta , ylätasankoa, metsäisiä polkuja ja loppu rankkaa laskua majalle. 7 tunnin päivä välillä kovassa tuulessa ja välillä paahteessa. Huominen tuplaus vienee 10 tuntia. Saa nähdä miten käy.